Matkaeväät

Uuvuttavaksi käy askeltaa alla aatoksien varjoisia kuormia
Evääkseen kun on suotu vain raatelevia susia sysitummia
Minne tie tuo vie matkamiehen sellaisen vaelluskaipuineen
Kel taival jatkuu enää vuoksi seuransa lähikumppaneilleen?

Uuno Kailas - Prologi (w/ amateur English translation)

Uuno Kailas - Prologi

Aavistuksien linnut lentää sielussa levottomasti. Jaksatko purtesi perille soutaa elämän sieluun asti?

Sydämen tulinen rauta on tuotu elämän alasimelle. Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä, tilinsä tekee ja kelle?

Uuno Kailas - Prologue (Eng. transl. T.D.L.)

An uneasy flock of a musing mind swoops along its soulscape. Say, will your vessel endure oaring the voyage beyond the spirit manifested in a physical shape?

Blazing iron of a heart, set on the anvil of life, now brought yonder. Fate - smith of our hearts - to whom do you deliver, and in what shape and form, I do wonder?

Ad Nihilo

So somebody happened to post on /r/nihilism with an idea for a competition of nihilism, with the best poem rewarded with nothing, naturally. Quickly scooped this up from old remains so I'll have to polish it a bit down stream, but I felt confident enough to post it there-in.

Ad Nihilo

A simple moment not so far away
On a seemingly ordinary Monday
Existence promptly ceased to exist
Concept too desensitized to persist

I perceived my self mere electric
Synapses emergent as ego-centric
Wirings not built to last a forever
But to fulfill some temporary fever

History's greatest moments of glory
Deepest pits of whatever is unholy
Melded into an ill-defined convergence
Mundane goals inane just as brilliance

Whenever infinity ends I'll be present
As particles I shall vanish that advent
Quantum memories floating in a void
Lingering residues of us all, destroyed

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

Kaskea savutti pellot täynnä raatavia maaorjia
svensmannit kun kävivät taistoon kohti tsaaria
ei tuntenut viel silloin hakkapeliitta juur maailmaa
mut heräsi sisimmässä koti, uskonto ja isänmaa

Viinaa, tervaa ja saunaa monet heist vannoi
Kiven seitsemän veljestä karjaa kun laukoi
hiihtäen kävi luo joku lääkäri kansantaruja
kulttuuria keräillen tuo kuin idän erämarjoja

Vuosisadan vallankumouksen lähivarjoissa 
Lenin-sedän lempeällä luvalla salaa ajoissa
puskurivyöhykkeen pieni väki vaeltelemaan
onneaan kansakuntana kävi kaitsemaan

Ehdittiin germaanin monarkiaa tänne kaivata
vaan ei dynastiaa päätetty viel tääl kruunata
kun vuodatettiin pitäjän veljistä vuolaasti verta
viel keksittiin häpeäks keskitysleirit nekin kerta

Eikä länsinaapurin neutraalilla mallilla tullut holttia
kun Molotov ja Ribbentrop asettelivat rajatolppia
lumiseen helvettiin helssaamaan Führerkin saapasteli
lie ollut ei pyhimyksiä kumpikaan potero jok taisteli

Aina Petsamon nikkelistä Karjalan kannakseen
sai ikuiseksi majakseen moni mullan kodikseen
rautaesiripun estradilla nousi tuo Kekkoslovakia
pitivät yllä YYA-herran myllykirjeet kovaa lakia

Mutta kun Manu ei hallitusta hajottanutkaan
vahvaa markkaa pohtivat moni silti politiikkaan
laman korkoprosenteista kasvoikin epävakaita
risteillen eleltiin silti vedellen huiviin verovapaita

Helmassaan aikoinaan Järnefelt, Waltari ja Leino
fennomaniaan soi myös Finlandia-hymnin neito
kevyemmin myös myöhemmin Juice ja Gösta
tulkitsivat surumielisten kansalaisten paatosta

Lompsassa vihreätä kultaa ja vientivalttina metalli
muotona jälkimmäisellä lienee kuitenkin musiikki
kasvoi hurmiossa tuo kansa uuteen vuosituhanteen
irkissä janosi nuoret sen taitoa tekstarista Linukseen

Muistetaan tokkiinsa silti viel siis Loordi ja ysiviis
Talvivaarasta ja IT-kuplasta mitä me niistä viis
vaik Noobeleista kapsahti katajaan suur-Nokia
suurin oli kansan suru Torinon Selänteen hopia

Voi anomuksen KELA:an kirjata nykyään netissä
WiFillä jos VR:n pendolino suokin olla myöhässä
reseptit sähköiset olkoot silti aina ajan tasalla
ellei vie Tieto taas projektia kotiin kokemuksella

Tukiloukusta motivaatiota jos sais hakea työhön
monet pohti juoden pitkään yöttömään yöhön
peltipoliisien varjossa rallia eteläänpäin taittui
veljeskansan valuutta kun kans euroiksi vaihtui

Vaihtorahaa pankkikriisistä tuli kuin tonnin setelistä
niin moni jopa perustanee barrikaadien metelistä
näkymätkin suomalaisten kuin PISA:n torni taittui
koulutuslupaus kun Mannerheimintiellä haihtui

Muumien maailmaan tuli ensin aasianmaan tohinaa
sittemmin Syyriasta haastavampaa kansan kohinaa
sulatusuunista leivottiin vastakohtien välistä mutinaa
kuten metropolian postimerkkien nahkaista rotinaa

Varoen kuitenkin kuin Häyhä tulee luovia vaalien alla
vaikka kannatusta tuotetaankin parhaiten makkaralla
täälläpäin talon tapana kuitenkin jotenkin on selvitä
olipa syynä taustalla etanoli, raha tahi herkkä hipiä

Sampoa jauhakaamme mobiilipelibuumin voimalla
vaik siirtoverkkojen omistajat sijaitseekin ulkomailla
muoviämpärijonot kun venyy revontulien loisteessa
samal pahviset vauvakopat kiertelee parrasvaloissa

Varmistaahan meille huomisen wakaa wanha werottaja
kunhan eläkesäästöille ei olis kierosti koittanut noutaja
ikäpyramidi pelottavasti päälleen kun aika salee jo flippaa
finglishiä vuäntäviä ikäpolovet tuimahat suattapi whippaa

Arpa kohtalon tuo tuppaa olemaan sangen arvaamaton
silti sisulla valvoo viitisen miljoonaa alla vähäisen auringon
viipymään jäi tänne tuhansien jäätyneiden järvien äärelle
jotkut perunamaan ja punaisen tuvan unelmien säkeille

Turkasesti toivotellen onnea joka iikalle ja tälle miun maalle pohjoiselle
olkaamme kaikesta huolimatta hyviä toisillemme ja myös huomenelle.

-TDL, itsenäisyyspäivänä 2017

Father's Ashen Letter

Father's Ashen Letter

Died a stillborn past long ago
This spirit of self lingers on
Unable to let grasp of life go
For their tiny steps I fathom

Paper pieces of life around
Words written all scattered
Of love and of care abound
Songs for a world unbattered

These things unable to express
Mornings that do not dawn a sun
Man ought to emotions suppress
Living inside the barrel of a gun

Pushed aside by the long road
Drowned under the anxious yoke
Unshaven worn out face an ode
Ashes under childhood home oak

Words scribbled by a fireplace
Happier days, whispered the wind
Ink smokes as words set ablaze
For my dearest own kin and kind



(Happy birthday, whispers wind
My dear, dear own kin and kind)

Väsyneen Värssy

Väsyneen Värssy

[Kalevalaisen runomitan mukaan]

Väsy/neenä / virstan / verran
Rämpi / rääsy / roudan / rotua
Mailin / mitan / päähän / päästyä
Olon / aidon / anoa / aikoi
Luoda / lujaks / erheen / elon
Luonne / lumen / lapsen / laihan
Huurteen / huoneen / tumman / talven
Lämmöks / lähteen / muuttaa / muodon

Aurin/gon al' / armoa / ammens
Pimeän / pitkän / taival / taivaan
Kuusten / kuiskeen / mättääl / metsän
Jäätyi / jääkär / matkal / marssin
Tutta/vaks tuo / Tuonen / taimen
Puisen / poven / tuvan / tutuks
Pisti / pitkäks / mullan / maille
Ikui/seen iän / vieraaks / vakaaks

Kasvoi / kukka / lemmen / ladun
Laidun / laineen / vehnän / vinhan
Sikis / sieltä / uusi / uurna
Kuurna / kenen / leivän / leveän
Päivän / päätteeks / leivon / lennon
Siivet / siroet / suojaan / surun
Tuiskeen / tuiman / pohjan / pojan
Mieli / milloin / maata / malttais?

-TDL '17

Dance of Hannah

[A Modernization of / Tribute to Edwin Arlington Robinson's 'Richard Cory' (1897)]

Dance of Hannah

Hannah has an idealist's heart and she loves dancing
Thoughtful of how the wounded world is worth healing
Her father an honest worker albeit strict man at times
Her mother caring but worrying over her wildish swings
Tomorrow she'd start at a new job to stand on her own
Tender smile as her family left driving to town that dawn

A brief hand-written letter left on the kitchen table
Closed the porch door companied by a sturdy cable
A woodswoman she knew the knots and setting a rope
Volunteers combing the nearby woods scarce of hope
Hannah's face by the clearing an eerie bloating blue
By the time police called 'the worst had come true.'

-TDL '16

Island

Island

When I was a child, I locked up in my cocoon

When I was an adolescent, I had no place to be

When I was a young adult, I feared losing my self

When I grew to be an adult, I became a cogwheel

I stepped deep into the river of discovery

I cast my hand into the stream of science

I tipped my toe by the ocean of mankind

I devoured a forefinger sip and then vomited

Albeit I've never found an another soul here-in

Every night some hidden stranger within me 

Sets ablaze the lamp in the lighthouse up-hill

-TDL, Dec '16

For Vilja

I recited this poem at my second daughter's, Vilja's (2mo), baby dedication on last Sunday.

For Vilja

So my lips speak in a foreign tongue out of courtesy
With the intention inscribed in a fatherly tendency
The words are for all those in presence of your dedication
But the message is a seed for nurturing a human foundation

My heart an unfinished puzzle with now your piece found
Gladly I stand here again at pillars of mankind profound
While pieces are yet to come and some will still be lost
Knowing with these blessings I am luckier than the most

In sadness we will count and collect your tears
When the dark days come we'll wipe away the fears
Together with your mother whose signet you carry
Please be young for long as many forget to tarry

In happiness and success participating in the joy
Your life renews also mine and that journey I enjoy
In challenges there to help you stand on your feet
And should we depart let our paths once again meet

I will that you be siblings of hand-in-hand union
Have each support the other as a beloved companion
Let neither tower be covered by the shadow of another
Thicker the blood bond tightly knit you two together

Let your choices be guided by a more capable hand
Your life composing a chant of a glorifying stand
And where my power and wisdom end on this earth
The destiny you forge yet be enchanted by mirth

With this I pour my strength unto you to guide thee
A father equipping his daughters for an unknown sea
As we do not know what tomorrow brings in its wake
Today we gladly company you in this dear daybreak

So I pray - - be happy and care-free
My silvery - - beautiful, willow tree

(TDL, August 2016)

Kuuden Jalan Unilaulu

Kuuden Jalan Unilaulu

Verestävä tiimalasi sikiön ääriviivaan piirrettiin
Kudottiin kohdussa ajat tulevat syntyneen sinettiin

Tyhjän taulun vahassa tummia jälkiä eripuria
Menneistä ajoista vuollettu sisimpään jo uria

Vanhana syntyi varjoon kasken maan pohjolan
Tuhkaa silloin varpahilla asti hällä kuuden jalan

Elon kujilla vaunun rattaat eteenpäin kävi ain
Sivukujilla sortui joku ennen aikaansa vainahain 

Ajallaan sulkeutuu kerran maa peitoksi jokaisen
Kuminaa soi turvekaton päällä askeleet tantereen

Kapaloonsa hyiseen ulkokuoren sen kietoo äitimaa
Huopanaan multaa kerros ohut läheisten lapioimaa

Kehdosta tästä huokailevat nukkuneet sukupolvet
Ihmisestä vie koivu iäiseen majaan tuoreet juuret

Mahlaa ja puusokeria uuttaa eesmennyt laps tää
Toviksi armosta viel siis hetkeks keskuutemme jää

(TDL, July 2016; Updated in August and September 2016)

Esikoiselle

Kirjoitin oheisen runon tulevalle esikoisellemme odotuksen aikana marraskuussa 2013, ja odotus täyttyi kun Elea syntyi maailmaan 14.5.2014.

Esikoiselle

Voi kunpa et perisi isäsi raskasta mieltä,
vaan liitäisit lintuna taivaan valkeasta sieltä

Sukupuolesta en tiedä, vaikka itse mies oon,
katsoo elämä silmästä silmään itse olentoon

Poika jos oot, toivon et enempi syvän sininen,
ois miete pyyteetön ja aatteet jalomielisen

Tytär jos oot, tulisit upeaan äitiis hentoinen,
tulena puhtaana mut vahvana oisit loimuten

Sisarparvea lisää jos suotais vanhemmilles,
soisin et oisit paimen karitsoille nuoremmilles

Kohtelisit hyvin toinen toista vailla taka-aietta,
ei löytyis tarkoitusperissäs velkojan ahneutta

Ja vaikeaan hetkeen, lähenevään pimeän ääreen,
soisin et muistaisit valon väreen ja lempeän äänen

Jos en sua koskaan tuntemaan oppia saa,
tiedä että hartaasti rakas olit jo ajatuksissaan

Olet sä virran alku jonka urat hakee polkuaan,
joilla jätät sä kerran jalanjälkes tähän maailmaan

Henkäys hyvä ylettäis tänne katkeran maan varjoon,
puhkeis siitä syntymäsi kevät täyteläiseen kukintoon



(TDL; Marraskuu 2013)

A Coma-inducing Injection of Life

A Coma-inducing Injection of Life

"Discount ticket for one", I recall offering the fee  

At a film threater, wide screen, easily seats for dozens 

but the cashier winked and said "this one's for free"

Companied by an audience in shackles, restraints, frozen

Maybe a small box office hit, director's shooting star

In the the opening night I shivered, felt so real back then

Genre of drama, maybe mystery, rumored a cheap CGI spar

This movie measured, weighted, and found an ok 6.5 out of 10

Some applaud out of the kind habit and vanish to the mist

Once it's over, familiar faces shake hands yet flee to stroll 

The memories turned to ash and I dwelled in-within my cyst

I leave last as I turn off the lights and halt the film roll

A lifetime later I wander searching for a decent copy 

So I discover myself as a VCR at some flimsy flea market

But at least the cover art's decent, can't pass it by

Remember no refunds, just mind the case is like a casket

My mind is as bland as the plastic memoir, made in China

The tape melts and slithers between my fingers as dust

The anxiety sets in, and I start to produce more saliva

I grab, gather and devour it to satisfy my curious lust

The dirt is bitter and sweet, like my life turned migraine 

Desperately I decide to snort and shoot it deeper within

The flesh howls in pain, but I inject the signal yet again

My veins cry for mercy, yet seeking for meaning there-in

Then I snap; I was sitting in the theater alone, alone all the years

I imagined all the people there, I imagined the whole bloody flick

There never was a theater, I was just bound in a mind behind my eyes

Did I ever even exist? Is this a sick joke, I mean, what the fuck?

A brain in a jar

Life behind bars

Rukouksenkaltainen

Rukouksenkaltainen

Olkapään kuppiin vääntäisi,
Nilkan väljän kiristäisi,
Lyhyen varren vahvistaisi,
Harvan päälaen paikkaisi.

Jänteet väsyneet vahvistaisi,
Kallon murtuneen uudistaisi,
Nivelet harmaat kiillottaisi,
Perkeleen nuolen katkaisisi.

Kädet amputoidut korvaisi,
Ihraisen vatsan veistäisi,
Jalat kuolion herättäisi,
Silmät puhjotut parsisi.

Ajatuksen särkyneen korjaisi,
Traumat jäytävät parantaisi,
Itseinhon terveeksi tekisi,
Tuhoavan ajatelman tappaisi.

Ahdistuksen kasteen kuivaisi,
Pitkät varjomaiset valaisisi,
Heittimet valon varjostaisi,
Väsyneen uudeksi voimistaisi.

Särkyneen soiton virittäisi,
Soinnut paikoilleen viilaisi,
Katkenneen kielen vaihtaisi,
Kuluneen muodon uudistaisi.

Rakkauden astian täyttäisi,
Huolen soveliaan sovittaisi,
Viisauden voiman kertoisi,
Sielun matkan virvoittaisi.

Turhamaisen aikani täyttäisi,
Paikkani täällä näyttäisi,
Merkityksen sen paljastaisi,
Verellä pahuuteni peittäisi.

Esiripun syrjään sysäisi,
Näyttämölle kädestä veisi,
Kanssani sille kumartaisi,
Minut itselleni esittelisi.

Minun aurinkoni kituu kuolemaa,
mutta odotan kuin kuuta nousevaa.

(TDL; June 2016)

A Story of 30 Years, Seconds, and Minutes

A Story of 30 Years, Seconds, and Minutes

Takes roughly 30 years to grow a man well raised
Toughen the skin, a machine with feelings maimed

Depleted wanderlust justify him to say "seen it all"
Bright eyes tainted, stapled to some backstage wall

Hither arrive segments that loom on the leering path
Hazy thoughts set the stage, cliché nihilistic wrath

Toiling to fill the mind with some meaningful belief
Against dark clothed as light, which hints of relief



Life takes 30 seconds to kill such a plain man
Tie the knot, to fear much the inevitable pain

Already set the stool - the null of void lurking
Staring back at you, whispering the doubt within

Mood like some grinning jester of grim mockery
The guts, hah, got enough for the joust bloody?

Still cannot deny matters worth such mortal bother
Please sleep now then think it all over altogether



Sheets and blankets in bed end this tale, and sun of a waking morning
Little red riding hood traveled safely this haunted half-hour pathing
Though anxiety dwells not in that the wolf hunts for prey every night 
For it is deadly to cross paths even once, which eventually one might

(TDL; June 2016)

Existential Nihilism - Eksistentiaalinen Nihilismi

Existential Nihilism

Only nothingness dwells here.

--

Eksistentiaalinen Nihilismi

Täällä asuu vain tyhjyys.



(TDL; June 2016)

Pirun peili

Pirun peili

On sillä verestä mustat ikenet
Ja irvistyksessä madot hampaiden väleissä

Se muistuttaa minua kuolemasta
Siitä tulevasta väistämättömästä tuonelasta

On tummennetut pyöreät lasit
Ja se kuiskii minulle salaisuuksia minusta 

Hiuksina ahnas kytevä hiillos
ja huulina syyttävä käärmeen myrkky

Pyyhin sen peilin puhtaaksi
Vaan käsi tarttuu sen läpi ranteesta

En pääse siitä irti, en
Voimakkaammin riuhdon sitä kireämmäksi käy

Käsikarvojen tilalla sarvia,
Se kyntää ihoani kuin harava kohmeista peltoa

Pienet juuret kuin suonet
Kasvaa pitkin käsivartta kohti sydäntä

Ne pistelee sinne neuloilla 
Pieniä tihkuvia haavoja jotka ei näy

Katsetta ei kärsi kääntää pois
Se vangitsee kun itseään kerran katsoo

Apua?

(TDL; May 2016)

Haaska

Haaska

Ahnaasti nälästä nokkani repi lihaa
käteni veristä epidermistä riivaa
nokkii mahani paisuneen aukoille
valuttaa ihrani maahan madoille

Minne mieleni haihtuikaan kedoille
lensin rikkona kuolleelle omenapuulle
harmaan koukeroiselle kalman kädelle
katselemaan ruhoa maan mättäälle

Se olin minä piikki lihan nuolesta
mutten jaksanut itseäni nielaista
voi kun kylläiseksi itsestäni saisin
vaan ratkeaisi vatsani jos lisäisin

Haaska se oman iloni söi
minä pienen hyvänkin möin
sitä satunna kun löysin alta
täältä Pohjantähden varrelta

(TDL; May 2016)