Näytetään tekstit, joissa on tunniste finnish. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste finnish. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. joulukuuta 2020

Lyhyesti: Vilja & Slime Rancher

Ollaan valmistautumassa pelaamaan Slime Rancher peliä Viljan kanssa iltahauskuutuksena. Hän istuu mun tuolissa innoissaan, että pääsee ite pelaamaan. Sitten spontaanisti:

Vilja: "Isi, olet rakas!"

Minä: "Sä oot myös rakas, ja niin myös Elea ja äiti. Me molemmat rakastetaan teitä paljon."

Vilja menee mietteliääksi ja vähän surullisen kainon näköiseksi.

Vilja: "Mutta et kai sä oo vihanen?"

Minä: "Mistä mä olisin vihainen?"

Vilja: "No kun... mm..."

Minä: "En mä ole vihainen mistään, miksi mikä olisin vihainen?"

Vilja: "No, kun... mä rakastan äiitä enemmän."

Minä: "Voi Vilja. En mä tietenkään oo vihanen. Mä ymmärrän että äiti on tosi rakas. Ja viettää teidän kanssa enemmän aikaa kuin mä. Ja isi on usein väsynyt, mutta kyllä mä silti rakastan teitä paljon enkä mä oo vihanen."

Vilja: "Niin, äitin kanssa leikitään paljon."

Minä: "Isi yrittää kyllä olla mahollisimman paljon teidän kanssa, ja rakastaa teitä valtavasti."

Vilja: "Niin! Ja Elea pääsi sun paidan sisään kun hän syntyi. Pääsinkö mää sun paidan sisään?" (osoittaa mun pitkähihaista paitaa)

Minä: "Joo sä pääsit myös isin paidan sisään, mutta se oli semmonen väljempi paita, ettei sua vaan sattuis kun olit niin pieni."

Sitten jatketaan pelaamiseen. Vilja on suht innoissaan, koska pääsee itse isin työhuoneessa pöytäkoneella pelaamaan, ja isosisko on serkkulassa leikkimässä (ja jäi myöhemmin yökyläänkin). Peli on ensimmäisestä persoonasta kuvattu lapsiystävällinen rakentelu- ja seikkailupeli, missä rakennetaan söpöille limamönjäotuksille maatilaa, syötetään niitä, ja myydään niiden kakkaa (timantin muotoisia) rahasta ja ostetaan sillä sitten hienompia kapistuksia. Viljalla on jo hyvä hahmotuskyky WSAD-liikkumisesta, mutta hiiri on vähän vaikea (se on isin suhteessa liian iso pelihiiri; käsi on vähän hassussa kulmassa, ja ei oikein ylety napeille). Asettelen useemman kerran Viljan käden uudelleen ja opetan vasenta ja oikeaa näppäintä. Hiiren DPI:tä säädän paljon alemmas, kun siellä on mun Escape From Tarkov -asetukset pohjalla. Pikkuhiljaa Vilja saa useamman kerran onnistuneesti imaistua limamönjiä talteen ja kerättyä porkkanoita syötettäväksi, ja liikkuu lähinnä eteenpäin W:llä.

Jossain välissä Vilja haluaa olla sylissä, ja hän istuu mun kanssa koneen ääressä ja autan miten päästään kotifarmille pelissä ja myydään kerätyt timanttikakat. Ilahdutaan kun saadaan parisen sataa kolikkoa, ja sitten on aika siirtyä vähän enemmän iltahommiin - tää on pelissä hyvä kohta lopetella.

Vilja menee äitin kanssa alakertaan. Jään pohdiskelemaan vähän taustalle isyyttä, olenko kokonainen aikuinen, ja että onneksi heillä on ainakin yksi täysi vanhempi elämässään. Väsyttää, ilta-yhdeksältä alkaa nettiwebinaari jenkkeihin, ja on vähän kaihoisa olo. Saan nukuttua kolmisen tuntia, kunnes herään aamuyöllä, ja käyn GPS-pelilenkillä. Lenkin aikana isyys mietityttää. En kuitenkaan uskalla postata ajatuksiani Facebookkiin, kun tuntuu että ei enää tee mieli jakaa itsestään mitään. Täällä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan koskaan tule muutenkaan lukeneeksi, joten se on "julkisesti turvallinen salainen paikka".

maanantai 2. syyskuuta 2019

Matkaeväät

Uuvuttavaksi käy askeltaa alla aatoksien varjoisia kuormia
Evääkseen kun on suotu vain raatelevia susia sysitummia
Minne tie tuo vie matkamiehen sellaisen vaelluskaipuineen
Kel taival jatkuu enää vuoksi seuransa lähikumppaneilleen?

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Uuno Kailas - Prologi (w/ amateur English translation)

Uuno Kailas - Prologi
Aavistuksien linnut lentää sielussa levottomasti. Jaksatko purtesi perille soutaa elämän sieluun asti?
Sydämen tulinen rauta on tuotu elämän alasimelle. Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä, tilinsä tekee ja kelle?

Uuno Kailas - Prologue (Eng. transl. T.D.L.)
An uneasy flock of a musing mind swoops along its soulscape. Say, will your vessel endure oaring the voyage beyond the spirit manifested in a physical shape?
Blazing iron of a heart, set on the anvil of life, now brought yonder. Fate - smith of our hearts - to whom do you deliver, and in what shape and form, I do wonder?

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Lähdit pois

Joulun ja uuden vuoden aika on monessa perheessä rankkaa. Tuntuu kovin polarisoivalta juhlalta - lisäksi kun itselle ja läheisille on käynyt tapahtumia lähiaikoina, mitkä ovat pistäneet miettimään elämää ja elämistä. Tässä siitä jotain pöytälaatikosta vuoden päätteeksi.

Lähdit pois

Viivana vaimeana kirkonkirjoissa
Tyhjyys tyynenä frontaalilohkossa
Jälkensä jäänteet hautakivessä
Kaiverrettuna kaipuu sydämessä

Jossittelun kaikki mahdolliset jälkiviisaat polut
Tavaan toistamiseen ympyrässä muistojen tomut

Liekkisi kun ei vain ole enää kytemässä täällä
Tuhkaantui pala minuakin ajattomuuden äärellä

Sanovat saapuneen satamaan
Jäähyväisensä jätti kotirantaan
Mielen ja materian maailmaan
Tietoisuuden taakatta tuskattomaan

Olin kanssasi matkakumppanina häviävän hetken
Tovin matkaa kai taitimme elon usvaisen retken

Todellisuuden veistäjän teokseen lopulta kuin loven
Viima vaihtui vieraaksi kautta avaamasi ulko-oven

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Theater (in Finnish): Taru Sormusten Herrasta @ Turun Kaupunginteatteri

(Lord of the Rings @ Turku City Theatre; dialogue in Finnish so hard to follow for non-speakers, albeit if you're die-hard fan you could still follow and enjoy it.)

Taru Sormusten Herrasta @ Turun Kaupunginteatteri oli parhain teatterikokemukseni ikinä tähän mennessä, tosin en ole tällä saralla mikään pro. Älä lue pitemmälle jos haluat välttyä mahdollisilta spoilereilta. Näytelmä oli suomenkielinen, joten kansainväliset kaverit eivät dialogista pääse perille. Arvosana: vahva 4½/5.

Koko trilogia neljään tuntiin (kaksi välitaukoa); lavasteet, akrobatia ja oheistilpehööri ihan Andrew Lloyd Webber -tasoa, mikä on aika kova fiitti ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin Suomen Turku; kyseessä ei ole tosin musikaali. Näytelmä ammensi sekä alkuperäisestä kirjasarjasta (esim. Tom Bombadil mukana) että leffasta s.e. tietyt skenet (esim. Klonkun viimeset otteet Mt. Doomilla sormuksen kanssa ja Gandalf vs. Balrog -standoff) oli ihan yks yhteen ja ne muistu lavasteiden kanssa mieleen elävästi, vaikka en oo vuosikymmeneen nähny trilogiaa. Lisäksi oltiin tehty omia sovitusvalintoja, esim. Gondorin osuutta oli vähennetty huomattavasti (ainoa maininta oli Eowynin lyhyt taisto Minas Tirithissä Nazgul-noitakuningasta vastaan) ja Isildurin kiroama haamukansa puuttui kokonaan. Sinällään kuitenkin kova veto saada abouttiis koko trilogia menemään näppärästi neljään tuntiin. Esim. valtasormuksen "viettelys" saatiin kuvattua oikein hyvin ja osa näyttelijöistä erityisen oivallisia (esim. Klonkku, muitakaan vähättelemättä).

Ainoina semi-nurinan kohteina:
1) Jos ei ole nähnyt leffoja tai lukenut kirjoja, niin tietyt juonenkäänteet etenee aika harppaillen ja "puhtaalta" pöydältä voi olla vaikea ymmärtää mitä tapahtuu (esim. miksi Konkari onkin yhtäkkiä kuningas jne, tietyt muut poliittiset käänteet). Jos ei ymmärrä/muista taustaa, niin osa hahmojen ihmissuhteista jää juonenkäänteiden lisäksi aika pintaraapaisuiksi (esim. Gimli ja Legolas, ja heidän ystävyyden merkitys ottaen huomioon kääpiöiden ja haltioiden pitkä vihanpito taustalla). Eli esim. en ehkä veis tyyliin omia vanhempiani kattomaan, koska eivät tietääkseni ole nähneet leffoja ja kirjatkin ovat varmasti painuneet pitkälti unholaan, jos ovat niitä lukeneet.
2) Ne merkittävät isot taistelukohtaukset mitkä olivat mukana näytelmässä (esim. Minas Tirith, Rautapiha) ovat hyvin vaatimattomia, mutta tän antaa anteeksi kun pistää kontekstiin, että on yritetty improta n. 20 näyttelijän porukalla. Silti jää kaipaamaan "sitä jotakin", mutta toisaalta tässä on "leffa-bias" - siellä isot taistelukohtaukset kun oli 2000-alkupuolen herkkua ja muistaakseni varsin laadukkaita.

Näine pienine kritiikkikohtineen oikein mainio käynti.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

Kaskea savutti pellot täynnä raatavia maaorjia
svensmannit kun kävivät taistoon kohti tsaaria
ei tuntenut viel silloin hakkapeliitta juur maailmaa
mut heräsi sisimmässä koti, uskonto ja isänmaa

Viinaa, tervaa ja saunaa monet heist vannoi
Kiven seitsemän veljestä karjaa kun laukoi
hiihtäen kävi luo joku lääkäri kansantaruja
kulttuuria keräillen tuo kuin idän erämarjoja

Vuosisadan vallankumouksen lähivarjoissa 
Lenin-sedän lempeällä luvalla salaa ajoissa
puskurivyöhykkeen pieni väki vaeltelemaan
onneaan kansakuntana kävi kaitsemaan

Ehdittiin germaanin monarkiaa tänne kaivata
vaan ei dynastiaa päätetty viel tääl kruunata
kun vuodatettiin pitäjän veljistä vuolaasti verta
viel keksittiin häpeäks keskitysleirit nekin kerta

Eikä länsinaapurin neutraalilla mallilla tullut holttia
kun Molotov ja Ribbentrop asettelivat rajatolppia
lumiseen helvettiin helssaamaan Führerkin saapasteli
lie ollut ei pyhimyksiä kumpikaan potero jok taisteli

Aina Petsamon nikkelistä Karjalan kannakseen
sai ikuiseksi majakseen moni mullan kodikseen
rautaesiripun estradilla nousi tuo Kekkoslovakia
pitivät yllä YYA-herran myllykirjeet kovaa lakia

Mutta kun Manu ei hallitusta hajottanutkaan
vahvaa markkaa pohtivat moni silti politiikkaan
laman korkoprosenteista kasvoikin epävakaita
risteillen eleltiin silti vedellen huiviin verovapaita

Helmassaan aikoinaan Järnefelt, Waltari ja Leino
fennomaniaan soi myös Finlandia-hymnin neito
kevyemmin myös myöhemmin Juice ja Gösta
tulkitsivat surumielisten kansalaisten paatosta

Lompsassa vihreätä kultaa ja vientivalttina metalli
muotona jälkimmäisellä lienee kuitenkin musiikki
kasvoi hurmiossa tuo kansa uuteen vuosituhanteen
irkissä janosi nuoret sen taitoa tekstarista Linukseen

Muistetaan tokkiinsa silti viel siis Loordi ja ysiviis
Talvivaarasta ja IT-kuplasta mitä me niistä viis
vaik Noobeleista kapsahti katajaan suur-Nokia
suurin oli kansan suru Torinon Selänteen hopia

Voi anomuksen KELA:an kirjata nykyään netissä
WiFillä jos VR:n pendolino suokin olla myöhässä
reseptit sähköiset olkoot silti aina ajan tasalla
ellei vie Tieto taas projektia kotiin kokemuksella

Tukiloukusta motivaatiota jos sais hakea työhön
monet pohti juoden pitkään yöttömään yöhön
peltipoliisien varjossa rallia eteläänpäin taittui
veljeskansan valuutta kun kans euroiksi vaihtui

Vaihtorahaa pankkikriisistä tuli kuin tonnin setelistä
niin moni jopa perustanee barrikaadien metelistä
näkymätkin suomalaisten kuin PISA:n torni taittui
koulutuslupaus kun Mannerheimintiellä haihtui

Muumien maailmaan tuli ensin aasianmaan tohinaa
sittemmin Syyriasta haastavampaa kansan kohinaa
sulatusuunista leivottiin vastakohtien välistä mutinaa
kuten metropolian postimerkkien nahkaista rotinaa

Varoen kuitenkin kuin Häyhä tulee luovia vaalien alla
vaikka kannatusta tuotetaankin parhaiten makkaralla
täälläpäin talon tapana kuitenkin jotenkin on selvitä
olipa syynä taustalla etanoli, raha tahi herkkä hipiä

Sampoa jauhakaamme mobiilipelibuumin voimalla
vaik siirtoverkkojen omistajat sijaitseekin ulkomailla
muoviämpärijonot kun venyy revontulien loisteessa
samal pahviset vauvakopat kiertelee parrasvaloissa

Varmistaahan meille huomisen wakaa wanha werottaja
kunhan eläkesäästöille ei olis kierosti koittanut noutaja
ikäpyramidi pelottavasti päälleen kun aika salee jo flippaa
finglishiä vuäntäviä ikäpolovet tuimahat suattapi whippaa

Arpa kohtalon tuo tuppaa olemaan sangen arvaamaton
silti sisulla valvoo viitisen miljoonaa alla vähäisen auringon
viipymään jäi tänne tuhansien jäätyneiden järvien äärelle
jotkut perunamaan ja punaisen tuvan unelmien säkeille

Turkasesti toivotellen onnea joka iikalle ja tälle miun maalle pohjoiselle
olkaamme kaikesta huolimatta hyviä toisillemme ja myös huomenelle.

-TDL, itsenäisyyspäivänä 2017

maanantai 2. tammikuuta 2017

Väsyneen Värssy

Väsyneen Värssy

[Kalevalaisen runomitan mukaan]

Väsy/neenä / virstan / verran
Rämpi / rääsy / roudan / rotua
Mailin / mitan / päähän / päästyä
Olon / aidon / anoa / aikoi
Luoda / lujaks / erheen / elon
Luonne / lumen / lapsen / laihan
Huurteen / huoneen / tumman / talven
Lämmöks / lähteen / muuttaa / muodon

Aurin/gon al' / armoa / ammens
Pimeän / pitkän / taival / taivaan
Kuusten / kuiskeen / mättääl / metsän
Jäätyi / jääkär / matkal / marssin
Tutta/vaks tuo / Tuonen / taimen
Puisen / poven / tuvan / tutuks
Pisti / pitkäks / mullan / maille
Ikui/seen iän / vieraaks / vakaaks

Kasvoi / kukka / lemmen / ladun
Laidun / laineen / vehnän / vinhan
Sikis / sieltä / uusi / uurna
Kuurna / kenen / leivän / leveän
Päivän / päätteeks / leivon / lennon
Siivet / siroet / suojaan / surun
Tuiskeen / tuiman / pohjan / pojan
Mieli / milloin / maata / malttais?


-TDL '17

torstai 3. marraskuuta 2016

Saksisatu

Saksisatu

(A Fairytale of Scissors)


Olipa kerran yksinäiset sakset. Ne olisivat kovin tahtoneet leikata kaikkea, mutta ne eivät tienneet mitä ja missä ne voisivat leikata. Siksipä sakset lähtivät etsimään mitä kaikkea kivaa voisi leikata.

Niinpä ne päättivät mennä olohuoneen sohvalle. Sieltä löytyi saksien iloiseksi onneksi äidin paita joka oli sohvanreunuksella! Sakset olivat juuri napsaisemassa äidin paidasta palasen, kun äiti parahti "Voi ei sakset! Älä vain leikkaa minun kaunista paitaani, sain sen juuri ja pidän siitä kovasti!". Sakset pelästyi ja sanoi "Voi, anteeksi! En minä tarkoittanut, tahdon vain kovasti löytää jotain saksittavaa."

Sitten sakset päättivät mennä isin työhuoneeseen. Siellä oli paljon jännittäviä työpapereita ja julisteita, ja sakset olivat juuri napsaisemassa isin julisteista ison palasen kun isi parahti "voi ei sakset! Minun tärkeät julisteeni, en niin tahtoisi että niitä saksittaisi! Minun pitää huomenna esittää niitä työkavereilleni ja en voi esittää niitä jos ne ovat riekaleina". Siihen sakset taas sanoivat "Voi anteeksi! En tiennyt niiden olevan tärkeitä, ne vain näyttivät niin kiinnostavilta."

Sitten sakset menivät makuuhuoneeseen, missä pikkusisko Vilja oli nukkumassa. Sakset näkivät Viljan kauniin peiton ja mietti mielessään, miten kauniita tilkkuja siitä saisi. Sakset olivat juuri napsaisemassa Viljan nukkumaviltistä aimo vonkaleen, kun Vilja heräsi ja rupesi itkemään: "Voi, minun peittoni - nyt on talvi ja minulle tulee niin kovin kylmä, jos minun peittoni leikataan!" Niinpä sakset taas pahoittelivat "Voi ei, en tietenkään tahdo että sinulle tulisi kylmä ja että heräisit - siitä olisi vain saanut niin kivoja pieniä tilkkuja. Kauniita unia Vilja!"

Vaan sittenpä Elea löysi sakset. "Hei sakset! Minä kovin tahtoisin leikata ja liimata ja askarrella, ja olen kuullut että sitä kovin haluaisit löytää leikattavaa. Tulisitko minun ystäväkseni askartelemaan pahvista ja paperista kaikkea kaunista?" Siitähän sakset vasta innostuivat "Vau! Voi onnen päivää, tätä minä juuri olen odottanut!" Niinpä Elea ja sakset viettivät joka päivä aikaa leikaten eri värisiä papereita ja pahveja ja tekivät niistä kauniita askartelulahjoja niin äidille, isille kuin Viljallekin, ja Eleasta ja saksista tuli todella hyvät ystävät.

Ja niin ne tekevät vielä tänäkin päivänä - loppu!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kuuden Jalan Unilaulu

Kuuden Jalan Unilaulu


Verestävä tiimalasi sikiön ääriviivaan piirrettiin
Kudottiin kohdussa ajat tulevat syntyneen sinettiin

Tyhjän taulun vahassa tummia jälkiä eripuria
Menneistä ajoista vuollettu sisimpään jo uria

Vanhana syntyi varjoon kasken maan pohjolan
Tuhkaa silloin varpahilla asti hällä kuuden jalan

Elon kujilla vaunun rattaat eteenpäin kävi ain
Sivukujilla sortui joku ennen aikaansa vainahain 

Ajallaan sulkeutuu kerran maa peitoksi jokaisen
Kuminaa soi turvekaton päällä askeleet tantereen

Kapaloonsa hyiseen ulkokuoren sen kietoo äitimaa
Huopanaan multaa kerros ohut läheisten lapioimaa

Kehdosta tästä huokailevat nukkuneet sukupolvet
Ihmisestä vie koivu iäiseen majaan tuoreet juuret

Mahlaa ja puusokeria uuttaa eesmennyt laps tää
Toviksi armosta viel siis hetkeks keskuutemme jää


(TDL, July 2016; Updated in August and September 2016)


torstai 14. heinäkuuta 2016

Esikoiselle

Kirjoitin oheisen runon tulevalle esikoisellemme odotuksen aikana marraskuussa 2013, ja odotus täyttyi kun Elea syntyi maailmaan 14.5.2014.

Esikoiselle


Voi kunpa et perisi isäsi raskasta mieltä,
vaan liitäisit lintuna taivaan valkeasta sieltä

Sukupuolesta en tiedä, vaikka itse mies oon,
katsoo elämä silmästä silmään itse olentoon

Poika jos oot, toivon et enempi syvän sininen,
ois miete pyyteetön ja aatteet jalomielisen

Tytär jos oot, tulisit upeaan äitiis hentoinen,
tulena puhtaana mut vahvana oisit loimuten

Sisarparvea lisää jos suotais vanhemmilles,
soisin et oisit paimen karitsoille nuoremmilles

Kohtelisit hyvin toinen toista vailla taka-aietta,
ei löytyis tarkoitusperissäs velkojan ahneutta

Ja vaikeaan hetkeen, lähenevään pimeän ääreen,
soisin et muistaisit valon väreen ja lempeän äänen

Jos en sua koskaan tuntemaan oppia saa,
tiedä että hartaasti rakas olit jo ajatuksissaan

Olet sä virran alku jonka urat hakee polkuaan,
joilla jätät sä kerran jalanjälkes tähän maailmaan

Henkäys hyvä ylettäis tänne katkeran maan varjoon,
puhkeis siitä syntymäsi kevät täyteläiseen kukintoon



(TDL; Marraskuu 2013)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Rukouksenkaltainen

Rukouksenkaltainen


Olkapään kuppiin vääntäisi,
Nilkan väljän kiristäisi,
Lyhyen varren vahvistaisi,
Harvan päälaen paikkaisi.

Jänteet väsyneet vahvistaisi,
Kallon murtuneen uudistaisi,
Nivelet harmaat kiillottaisi,
Perkeleen nuolen katkaisisi.

Kädet amputoidut korvaisi,
Ihraisen vatsan veistäisi,
Jalat kuolion herättäisi,
Silmät puhjotut parsisi.

Ajatuksen särkyneen korjaisi,
Traumat jäytävät parantaisi,
Itseinhon terveeksi tekisi,
Tuhoavan ajatelman tappaisi.

Ahdistuksen kasteen kuivaisi,
Pitkät varjomaiset valaisisi,
Heittimet valon varjostaisi,
Väsyneen uudeksi voimistaisi.

Särkyneen soiton virittäisi,
Soinnut paikoilleen viilaisi,
Katkenneen kielen vaihtaisi,
Kuluneen muodon uudistaisi.

Rakkauden astian täyttäisi,
Huolen soveliaan sovittaisi,
Viisauden voiman kertoisi,
Sielun matkan virvoittaisi.

Turhamaisen aikani täyttäisi,
Paikkani täällä näyttäisi,
Merkityksen sen paljastaisi,
Verellä pahuuteni peittäisi.

Esiripun syrjään sysäisi,
Näyttämölle kädestä veisi,
Kanssani sille kumartaisi,
Minut itselleni esittelisi.

Minun aurinkoni kituu kuolemaa,
mutta odotan kuin kuuta nousevaa.

(TDL; June 2016)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Existential Nihilism - Eksistentiaalinen Nihilismi


Existential Nihilism


Only nothingness dwells here.

--

Eksistentiaalinen Nihilismi


Täällä asuu vain tyhjyys.



(TDL; June 2016)

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Pirun peili

Pirun peili

On sillä verestä mustat ikenet
Ja irvistyksessä madot hampaiden väleissä

Se muistuttaa minua kuolemasta
Siitä tulevasta väistämättömästä tuonelasta

On tummennetut pyöreät lasit
Ja se kuiskii minulle salaisuuksia minusta 

Hiuksina ahnas kytevä hiillos
ja huulina syyttävä käärmeen myrkky

Pyyhin sen peilin puhtaaksi
Vaan käsi tarttuu sen läpi ranteesta

En pääse siitä irti, en
Voimakkaammin riuhdon sitä kireämmäksi käy

Käsikarvojen tilalla sarvia,
Se kyntää ihoani kuin harava kohmeista peltoa

Pienet juuret kuin suonet
Kasvaa pitkin käsivartta kohti sydäntä

Ne pistelee sinne neuloilla 
Pieniä tihkuvia haavoja jotka ei näy

Katsetta ei kärsi kääntää pois
Se vangitsee kun itseään kerran katsoo

Apua?

(TDL; May 2016)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Haaska

Haaska

Ahnaasti nälästä nokkani repi lihaa
käteni veristä epidermistä riivaa
nokkii mahani paisuneen aukoille
valuttaa ihrani maahan madoille

Minne mieleni haihtuikaan kedoille
lensin rikkona kuolleelle omenapuulle
harmaan koukeroiselle kalman kädelle
katselemaan ruhoa maan mättäälle

Se olin minä piikki lihan nuolesta
mutten jaksanut itseäni nielaista
voi kun kylläiseksi itsestäni saisin
vaan ratkeaisi vatsani jos lisäisin

Haaska se oman iloni söi
minä pienen hyvänkin möin
sitä satunna kun löysin alta
täältä Pohjantähden varrelta

(TDL; May 2016)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tummia Sanoja - Dark Words

Tummia Sanoja

Tuoreita kirjoituksia ja muutamia vanhempia tekeleitä
tummina taittuneet näytön ääreen yön pimeinä tunteina.

En suosittele näitä sanoja juuri kenellekään.
Ne ovat rupisen paiseen valuva visva,
jotta alla oleva haava saisi vihdoin hengittää ja parantua.
Voi olla valoakin tunnelin päässä.

-- 


Dark Words

Recent excavations in my creative texts with a hint of my antiques
words scribbled in the darkest hours embraced by the pale light of a monitor.

I wouldn't recommend these words for anybody.
For they're the punctured pus of a bubonic flesh,
so that the corpus underneath may finally breathe and heal.
There may be light at the end of the tunnel.


Omakuva / Self portrait 2005

Vastuu on lukijalla. / Read at your own risk.

Turussa 13. kesäkuuta 2016,
In Turku 13th of June, 2016,
Teemu Daniel Laajala