perjantai 4. joulukuuta 2020

Lyhyesti: Vilja & Slime Rancher

Ollaan valmistautumassa pelaamaan Slime Rancher peliä Viljan kanssa iltahauskuutuksena. Hän istuu mun tuolissa innoissaan, että pääsee ite pelaamaan. Sitten spontaanisti:

Vilja: "Isi, olet rakas!"

Minä: "Sä oot myös rakas, ja niin myös Elea ja äiti. Me molemmat rakastetaan teitä paljon."

Vilja menee mietteliääksi ja vähän surullisen kainon näköiseksi.

Vilja: "Mutta et kai sä oo vihanen?"

Minä: "Mistä mä olisin vihainen?"

Vilja: "No kun... mm..."

Minä: "En mä ole vihainen mistään, miksi mikä olisin vihainen?"

Vilja: "No, kun... mä rakastan äiitä enemmän."

Minä: "Voi Vilja. En mä tietenkään oo vihanen. Mä ymmärrän että äiti on tosi rakas. Ja viettää teidän kanssa enemmän aikaa kuin mä. Ja isi on usein väsynyt, mutta kyllä mä silti rakastan teitä paljon enkä mä oo vihanen."

Vilja: "Niin, äitin kanssa leikitään paljon."

Minä: "Isi yrittää kyllä olla mahollisimman paljon teidän kanssa, ja rakastaa teitä valtavasti."

Vilja: "Niin! Ja Elea pääsi sun paidan sisään kun hän syntyi. Pääsinkö mää sun paidan sisään?" (osoittaa mun pitkähihaista paitaa)

Minä: "Joo sä pääsit myös isin paidan sisään, mutta se oli semmonen väljempi paita, ettei sua vaan sattuis kun olit niin pieni."

Sitten jatketaan pelaamiseen. Vilja on suht innoissaan, koska pääsee itse isin työhuoneessa pöytäkoneella pelaamaan, ja isosisko on serkkulassa leikkimässä (ja jäi myöhemmin yökyläänkin). Peli on ensimmäisestä persoonasta kuvattu lapsiystävällinen rakentelu- ja seikkailupeli, missä rakennetaan söpöille limamönjäotuksille maatilaa, syötetään niitä, ja myydään niiden kakkaa (timantin muotoisia) rahasta ja ostetaan sillä sitten hienompia kapistuksia. Viljalla on jo hyvä hahmotuskyky WSAD-liikkumisesta, mutta hiiri on vähän vaikea (se on isin suhteessa liian iso pelihiiri; käsi on vähän hassussa kulmassa, ja ei oikein ylety napeille). Asettelen useemman kerran Viljan käden uudelleen ja opetan vasenta ja oikeaa näppäintä. Hiiren DPI:tä säädän paljon alemmas, kun siellä on mun Escape From Tarkov -asetukset pohjalla. Pikkuhiljaa Vilja saa useamman kerran onnistuneesti imaistua limamönjiä talteen ja kerättyä porkkanoita syötettäväksi, ja liikkuu lähinnä eteenpäin W:llä.

Jossain välissä Vilja haluaa olla sylissä, ja hän istuu mun kanssa koneen ääressä ja autan miten päästään kotifarmille pelissä ja myydään kerätyt timanttikakat. Ilahdutaan kun saadaan parisen sataa kolikkoa, ja sitten on aika siirtyä vähän enemmän iltahommiin - tää on pelissä hyvä kohta lopetella.

Vilja menee äitin kanssa alakertaan. Jään pohdiskelemaan vähän taustalle isyyttä, olenko kokonainen aikuinen, ja että onneksi heillä on ainakin yksi täysi vanhempi elämässään. Väsyttää, ilta-yhdeksältä alkaa nettiwebinaari jenkkeihin, ja on vähän kaihoisa olo. Saan nukuttua kolmisen tuntia, kunnes herään aamuyöllä, ja käyn GPS-pelilenkillä. Lenkin aikana isyys mietityttää. En kuitenkaan uskalla postata ajatuksiani Facebookkiin, kun tuntuu että ei enää tee mieli jakaa itsestään mitään. Täällä tuntuu ettei kukaan kuitenkaan koskaan tule muutenkaan lukeneeksi, joten se on "julkisesti turvallinen salainen paikka".

tiistai 5. toukokuuta 2020

Kohmo 5/5/2020, 4:30 AM




Hiking trail in Kohmo (Turku), 4:30 in the morning (5/5/2020). Morning dew's so thick that my beard's dripping. A choir of birds break the silence starting around 3 o'clock. I feel weary, but the particular moment is beautiful and serene, almost surreal. I'm alone in my own little bubble. Taking pictures with my phone does break the immersion a bit, admittedly.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

The Bridge Builder, by Will Allen Dromgoole

The Bridge Builder, by Will Allen Dromgoole

"An old man going a lone highway

Came at the evening, cold and gray,

To a chasm, vast, and deep and wide,

Through which was flowing a sullen tide.

The old man crossed in the twilight dim;

The sullen stream had no fear for him;

But he turned, when safe on the other side,

And built a bridge to span the tide.

"Old man," said a fellow pilgrim, near,

"You are wasting strength with building here;

Your journey will end with the ending day;

You never again will pass this way;

You've crossed the chasm, deep and wide-

Why build you this bridge at the evening tide?"

The builder lifted his old gray head:

"Good friend, in the path I have come," he said,

"There followeth after me today,

A youth, whose feet must pass this way.

This chasm, that has been naught to me,

To that fair-haired youth may a pitfall be.

He, too, must cross in the twilight dim;

Good friend, I am building this bridge for him."