Interdimensional Job Interview

I've always found the brain in a jar theory quite appealing, albeit somewhat disturbing. The basic idea is that we cannot prove or disprove that we wouldn't be some kind of brain-like mass floating in a jar or a vat, while being fed reactive external stimuli that renders a world to us while we really exist in a higher metalevel. Basically it boils down into "reality is a simulation", for example ála Matrix in popular culture. I do believe reality is subjective regardless of whether such a meta-transition simulation exists or not. I might even argue that our own brains are our own recursive simulation, not just in its conventional definition. There are a number of psychological experiments that show that our own brains fill in gaps in our reality and extrapolate our senses, such as the phantom limb and patterns in chaos.

What has always bugged me though, is what could possibly be the purpose of such higher layer simulations? I think most implicitly assume that this higher metalevel reality obeys the same laws of physics, and even social structures, as our human society. Therefore, we usually imagine some human scientist cruelly experimenting on a sentient mass, in order to find out whatever phenomena they're studying. Really though, I think this assumption would be likely false - if reality really was or is a simulation, I think it's non-sense to assume it'd obey e.g. the same laws of physics as ours. Things could be pretty wacky out there.

However, let's assume for a second that this higher metalevel of reality does follow our rules and norms. It's an intriguing thought experiment to try think of "realistic" scenarios why this then would happen.

I fancy one such idea of my own, somewhat ambitiously dubbed Interdimensional Job Interview. Suppose we do live in this higher metalevel, and we do have some say in our interactions there-in. We're in the line applying for say, a government job on planet Splorg for our species Z'cthun. We signed consent that we subject ourselves to a though-process interview, simulating our actions on planet Earth under controlled environment in order to assess our suitability for the job. Stuff like psychologists might do these day for companies - psychological profiling, just more sophisticated. Or twisted. Whatever, too late to question now, we signed consent and an essential part of the profiling is that we cannot be aware of our own testing environment.

It'd be kinda funny to then be pulled the plug eventually, and have our report splurted on our face: "Sorry Zr. (gender-pronoun of my choosing for my supposed personality Futz'gn Z'cthun-Norg), it appears that you pose too great desire to develop delusional greater purposes where none lie, thus you could possibly endanger our institution should you work for us. I'll therefore have to let you go this time, but we'll stay in touch. Thanks for applying, please take a free pen on your way out." Wouldn't that just be lovely.

As for our currently potentially on-going simulation, the question is somewhat relevant to a potentially lower metalevel. We can play around with the idea in principle, and should, as it is relevant for us to question: what should we be simulating, just because we seem to be able to simulate our own species in vitro? Might we eventually become the monsters, under whose shadow some of us fear of living in?

Matkaeväät

Uuvuttavaksi käy askeltaa alla aatoksien varjoisia kuormia
Evääkseen kun on suotu vain raatelevia susia sysitummia
Minne tie tuo vie matkamiehen sellaisen vaelluskaipuineen
Kel taival jatkuu enää vuoksi seuransa lähikumppaneilleen?

Uuno Kailas - Prologi (w/ amateur English translation)

Uuno Kailas - Prologi

Aavistuksien linnut lentää sielussa levottomasti. Jaksatko purtesi perille soutaa elämän sieluun asti?

Sydämen tulinen rauta on tuotu elämän alasimelle. Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä, tilinsä tekee ja kelle?

Uuno Kailas - Prologue (Eng. transl. T.D.L.)

An uneasy flock of a musing mind swoops along its soulscape. Say, will your vessel endure oaring the voyage beyond the spirit manifested in a physical shape?

Blazing iron of a heart, set on the anvil of life, now brought yonder. Fate - smith of our hearts - to whom do you deliver, and in what shape and form, I do wonder?

Lähdit pois

Joulun ja uuden vuoden aika on monessa perheessä rankkaa. Tuntuu kovin polarisoivalta juhlalta - lisäksi kun itselle ja läheisille on käynyt tapahtumia lähiaikoina, mitkä ovat pistäneet miettimään elämää ja elämistä. Tässä siitä jotain pöytälaatikosta vuoden päätteeksi.

Lähdit pois

Viivana vaimeana kirkonkirjoissa
Tyhjyys tyynenä frontaalilohkossa
Jälkensä jäänteet hautakivessä
Kaiverrettuna kaipuu sydämessä

Jossittelun kaikki mahdolliset jälkiviisaat polut
Tavaan toistamiseen ympyrässä muistojen tomut

Liekkisi kun ei vain ole enää kytemässä täällä
Tuhkaantui pala minuakin ajattomuuden äärellä

Sanovat saapuneen satamaan
Jäähyväisensä jätti kotirantaan
Mielen ja materian maailmaan
Tietoisuuden taakatta tuskattomaan

Olin kanssasi matkakumppanina häviävän hetken
Tovin matkaa kai taitimme elon usvaisen retken

Todellisuuden veistäjän teokseen lopulta kuin loven
Viima vaihtui vieraaksi kautta avaamasi ulko-oven

My only Christmas gift 2018

The only Christmas gift I made/gave this year was an open & ad-free mobile game designed by my older daughter Elea when she was 3; today was the first public release of "Princess Versus Creeps", tested by my 2 and 4 year olds: https://youtu.be/gJG-n7E3Tuw

All assets and source code are openly available at: https://github.com/Syksy/PVC

The dawn of a utopian or a dystopian society for the humankind?

Just in case somebody might've missed it, we possibly just entered a new era of "humankind" just now.

Reports indicate that the Chinese researcher Jiankui He from the Southern University of Science and Technology in Shenzhen China has produced a trial in which two babies, whose embryos have been altered using the CRISPR/Cas9-technology, have possibly been born. The Chinese researcher He has declined to give conclusive confirmation to the trial (probably waiting for an upcoming big scientific conference). Apparently the consensus is that a mother indeed gave birth to twins, in which one of the two babies - thanks to genetic editing - was born immune to the HIV virus due to experiment-driven changes to the CCR5 gene.

While CRISPR, a revolutionary technology, has been around for a while now, this is now the first reported case of actual human beings altered using CRISPR being born that I am aware of. Mostly ethical constraints and/or practicalities have so far prevented such experiments from being conducted - China to a degree might be a wild west of such experimentation, and have previously raised a lot of eye-brows with their rather liberal use of such techniques. Roughly speaking, Western countries have been more conservative in their use of such advances.

Obviously a lot of questions rise, both negative and positive; are we now playing God, and if so, should we? Are we now capable of saving people from otherwise lethal diseases - or, on the other hand, should we be doing that at all and instead let the natural course of things occur? Will us "vanilla" humans eventually vanish, and genetically tailored humans become the standard? Is this the beginning of the dawn of a utopian (i.e. repair fatal traits, ethical enhancement of our species) or dystopian future (e.g. Aldous Huxley's Brave New World and its alpha/beta/.../epsilon-caste humans)? What traits are ethical to alter; IQ? Lethal diseases? Muscularity? Cognitive traits related to e.g. self restraints due to feeling empathy toward fellow human beings (i.e. military utility)?

This is just broad level food for though without going into technical details of whether such experimentation is safe or not and all the specific nuances of how such practices might alter the path for our species. This particular experiment also apparently falls into the grey area of whether or not this is "treatment" or "enhancement", as such technology is not truly available in countries where HIV is rampant. According to researchers working with the particular disease, HIV's not a disease that'd be ideal target for altering a potentially fatal trait in the first wave of such experimentation. 


Some reading (there's already plenty even though the news are a couple days old): 

https://www.technologyreview.com/s/612458/exclusive-chinese-scientists-are-creating-crispr-babies/

http://time.com/5463741/crispr-human-babies/

PhD, 16th of November 2018

Dear all,

10 years ago I started my journey at the University of Turku, or 12 years ago in Aalto University (TKK, Teknillinen Korkeakoulu back then). I stepped into Turku Centre of Biotechnology as a summer intern in 2008 before my Bachelor's, without knowing much of anything, and I was handed over ChIP-seq data and so I became a "data scientist" (without even realizing it). I had no idea what is science (really), how it is done, what people in science are like, and I was frankly quite puzzled. Suddenly my project turned into a Bachelor's thesis at TKK and my first scientific paper, which is still probably my most cited publication. After a series of events I found myself a "PhD student" in 2013.

On Friday we got to celebrate the academic milestone that I now got the right to the title of a PhD after defending my thesis of applying mathematical modeling, statistics, and machine learning in prostate cancer. I hate titles to be frank, but I do value the ever-dripping hourglass of time and events that have come my way. The true meaning of PhD is not so much of the destination (a fancy title and/or "prestige" - I still smell as much of fart and sweat as before obtaining such a title), but rather much more about the journey. I am but a small man, but I dream that some day, somewhere, some patient undergoing a lethal disease will receive better treatment or advice because of something that might've been derived from my work. If there is even one such occurrence, this has been worth it - all else is dust in the wind. This journey is now at an interesting junction thanks to many colleagues (many of whom I am *extremely* happy to also call friends), hard work, mixture of success and failure, a good pinch of curiosity, something of a strange brew of luck and skill, sleepless nights, and special people like Essi without whom this wouldn't have been possible.

I tried to invite as many of you as possible to join me in the celebration, as it has luckily not been a hermit's journey. Thank you to all of you present and also absent, who brought meaning to this task. There were over 80 of you at the defense and over 60 at the Karonkka (the evening party; roughly translates to "Coronation" or "Crowning" in English), but I haven't forgotten the ones who couldn't make it in person.

I don't know where the winds will take me or those that are my companions in life. The following is Robert Frost's poem "The Road Not Taken", which can be (mis)interpreted in many ways. I would say to me it's of the paths we take; looking back questioning our ways and choices, but with a glance to the future acknowledging that whether the road was the better or the worse, it was the path chosen in this gracefully granted sole life that we travel:


"Two roads diverged in a yellow wood,
And sorry I could not travel both
And be one traveler, long I stood
And looked down one as far as I could
To where it bent in the undergrowth;


Then took the other, as just as fair,
And having perhaps the better claim,
Because it was grassy and wanted wear;
Though as for that the passing there
Had worn them really about the same,


And both that morning equally lay
In leaves no step had trodden black.
Oh, I kept the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way,
I doubted if I should ever come back.


I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I -
I took the one less traveled by,
And that has made all the difference."

Theater (in Finnish): Taru Sormusten Herrasta @ Turun Kaupunginteatteri

(Lord of the Rings @ Turku City Theatre; dialogue in Finnish so hard to follow for non-speakers, albeit if you're die-hard fan you could still follow and enjoy it.)

Taru Sormusten Herrasta @ Turun Kaupunginteatteri oli parhain teatterikokemukseni ikinä tähän mennessä, tosin en ole tällä saralla mikään pro. Älä lue pitemmälle jos haluat välttyä mahdollisilta spoilereilta. Näytelmä oli suomenkielinen, joten kansainväliset kaverit eivät dialogista pääse perille. Arvosana: vahva 4½/5.

Koko trilogia neljään tuntiin (kaksi välitaukoa); lavasteet, akrobatia ja oheistilpehööri ihan Andrew Lloyd Webber -tasoa, mikä on aika kova fiitti ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin Suomen Turku; kyseessä ei ole tosin musikaali. Näytelmä ammensi sekä alkuperäisestä kirjasarjasta (esim. Tom Bombadil mukana) että leffasta s.e. tietyt skenet (esim. Klonkun viimeset otteet Mt. Doomilla sormuksen kanssa ja Gandalf vs. Balrog -standoff) oli ihan yks yhteen ja ne muistu lavasteiden kanssa mieleen elävästi, vaikka en oo vuosikymmeneen nähny trilogiaa. Lisäksi oltiin tehty omia sovitusvalintoja, esim. Gondorin osuutta oli vähennetty huomattavasti (ainoa maininta oli Eowynin lyhyt taisto Minas Tirithissä Nazgul-noitakuningasta vastaan) ja Isildurin kiroama haamukansa puuttui kokonaan. Sinällään kuitenkin kova veto saada abouttiis koko trilogia menemään näppärästi neljään tuntiin. Esim. valtasormuksen "viettelys" saatiin kuvattua oikein hyvin ja osa näyttelijöistä erityisen oivallisia (esim. Klonkku, muitakaan vähättelemättä).

Ainoina semi-nurinan kohteina:
1) Jos ei ole nähnyt leffoja tai lukenut kirjoja, niin tietyt juonenkäänteet etenee aika harppaillen ja "puhtaalta" pöydältä voi olla vaikea ymmärtää mitä tapahtuu (esim. miksi Konkari onkin yhtäkkiä kuningas jne, tietyt muut poliittiset käänteet). Jos ei ymmärrä/muista taustaa, niin osa hahmojen ihmissuhteista jää juonenkäänteiden lisäksi aika pintaraapaisuiksi (esim. Gimli ja Legolas, ja heidän ystävyyden merkitys ottaen huomioon kääpiöiden ja haltioiden pitkä vihanpito taustalla). Eli esim. en ehkä veis tyyliin omia vanhempiani kattomaan, koska eivät tietääkseni ole nähneet leffoja ja kirjatkin ovat varmasti painuneet pitkälti unholaan, jos ovat niitä lukeneet.
2) Ne merkittävät isot taistelukohtaukset mitkä olivat mukana näytelmässä (esim. Minas Tirith, Rautapiha) ovat hyvin vaatimattomia, mutta tän antaa anteeksi kun pistää kontekstiin, että on yritetty improta n. 20 näyttelijän porukalla. Silti jää kaipaamaan "sitä jotakin", mutta toisaalta tässä on "leffa-bias" - siellä isot taistelukohtaukset kun oli 2000-alkupuolen herkkua ja muistaakseni varsin laadukkaita.

Näine pienine kritiikkikohtineen oikein mainio käynti.

Ad Nihilo

So somebody happened to post on /r/nihilism with an idea for a competition of nihilism, with the best poem rewarded with nothing, naturally. Quickly scooped this up from old remains so I'll have to polish it a bit down stream, but I felt confident enough to post it there-in.

Ad Nihilo

A simple moment not so far away
On a seemingly ordinary Monday
Existence promptly ceased to exist
Concept too desensitized to persist

I perceived my self mere electric
Synapses emergent as ego-centric
Wirings not built to last a forever
But to fulfill some temporary fever

History's greatest moments of glory
Deepest pits of whatever is unholy
Melded into an ill-defined convergence
Mundane goals inane just as brilliance

Whenever infinity ends I'll be present
As particles I shall vanish that advent
Quantum memories floating in a void
Lingering residues of us all, destroyed

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

SOTE eli Suomelle Onnea Tähänastisesta Elosta

Kaskea savutti pellot täynnä raatavia maaorjia
svensmannit kun kävivät taistoon kohti tsaaria
ei tuntenut viel silloin hakkapeliitta juur maailmaa
mut heräsi sisimmässä koti, uskonto ja isänmaa

Viinaa, tervaa ja saunaa monet heist vannoi
Kiven seitsemän veljestä karjaa kun laukoi
hiihtäen kävi luo joku lääkäri kansantaruja
kulttuuria keräillen tuo kuin idän erämarjoja

Vuosisadan vallankumouksen lähivarjoissa 
Lenin-sedän lempeällä luvalla salaa ajoissa
puskurivyöhykkeen pieni väki vaeltelemaan
onneaan kansakuntana kävi kaitsemaan

Ehdittiin germaanin monarkiaa tänne kaivata
vaan ei dynastiaa päätetty viel tääl kruunata
kun vuodatettiin pitäjän veljistä vuolaasti verta
viel keksittiin häpeäks keskitysleirit nekin kerta

Eikä länsinaapurin neutraalilla mallilla tullut holttia
kun Molotov ja Ribbentrop asettelivat rajatolppia
lumiseen helvettiin helssaamaan Führerkin saapasteli
lie ollut ei pyhimyksiä kumpikaan potero jok taisteli

Aina Petsamon nikkelistä Karjalan kannakseen
sai ikuiseksi majakseen moni mullan kodikseen
rautaesiripun estradilla nousi tuo Kekkoslovakia
pitivät yllä YYA-herran myllykirjeet kovaa lakia

Mutta kun Manu ei hallitusta hajottanutkaan
vahvaa markkaa pohtivat moni silti politiikkaan
laman korkoprosenteista kasvoikin epävakaita
risteillen eleltiin silti vedellen huiviin verovapaita

Helmassaan aikoinaan Järnefelt, Waltari ja Leino
fennomaniaan soi myös Finlandia-hymnin neito
kevyemmin myös myöhemmin Juice ja Gösta
tulkitsivat surumielisten kansalaisten paatosta

Lompsassa vihreätä kultaa ja vientivalttina metalli
muotona jälkimmäisellä lienee kuitenkin musiikki
kasvoi hurmiossa tuo kansa uuteen vuosituhanteen
irkissä janosi nuoret sen taitoa tekstarista Linukseen

Muistetaan tokkiinsa silti viel siis Loordi ja ysiviis
Talvivaarasta ja IT-kuplasta mitä me niistä viis
vaik Noobeleista kapsahti katajaan suur-Nokia
suurin oli kansan suru Torinon Selänteen hopia

Voi anomuksen KELA:an kirjata nykyään netissä
WiFillä jos VR:n pendolino suokin olla myöhässä
reseptit sähköiset olkoot silti aina ajan tasalla
ellei vie Tieto taas projektia kotiin kokemuksella

Tukiloukusta motivaatiota jos sais hakea työhön
monet pohti juoden pitkään yöttömään yöhön
peltipoliisien varjossa rallia eteläänpäin taittui
veljeskansan valuutta kun kans euroiksi vaihtui

Vaihtorahaa pankkikriisistä tuli kuin tonnin setelistä
niin moni jopa perustanee barrikaadien metelistä
näkymätkin suomalaisten kuin PISA:n torni taittui
koulutuslupaus kun Mannerheimintiellä haihtui

Muumien maailmaan tuli ensin aasianmaan tohinaa
sittemmin Syyriasta haastavampaa kansan kohinaa
sulatusuunista leivottiin vastakohtien välistä mutinaa
kuten metropolian postimerkkien nahkaista rotinaa

Varoen kuitenkin kuin Häyhä tulee luovia vaalien alla
vaikka kannatusta tuotetaankin parhaiten makkaralla
täälläpäin talon tapana kuitenkin jotenkin on selvitä
olipa syynä taustalla etanoli, raha tahi herkkä hipiä

Sampoa jauhakaamme mobiilipelibuumin voimalla
vaik siirtoverkkojen omistajat sijaitseekin ulkomailla
muoviämpärijonot kun venyy revontulien loisteessa
samal pahviset vauvakopat kiertelee parrasvaloissa

Varmistaahan meille huomisen wakaa wanha werottaja
kunhan eläkesäästöille ei olis kierosti koittanut noutaja
ikäpyramidi pelottavasti päälleen kun aika salee jo flippaa
finglishiä vuäntäviä ikäpolovet tuimahat suattapi whippaa

Arpa kohtalon tuo tuppaa olemaan sangen arvaamaton
silti sisulla valvoo viitisen miljoonaa alla vähäisen auringon
viipymään jäi tänne tuhansien jäätyneiden järvien äärelle
jotkut perunamaan ja punaisen tuvan unelmien säkeille

Turkasesti toivotellen onnea joka iikalle ja tälle miun maalle pohjoiselle
olkaamme kaikesta huolimatta hyviä toisillemme ja myös huomenelle.

-TDL, itsenäisyyspäivänä 2017