Kuuden Jalan Unilaulu

Kuuden Jalan Unilaulu

Verestävä tiimalasi sikiön ääriviivaan piirrettiin
Kudottiin kohdussa ajat tulevat syntyneen sinettiin

Tyhjän taulun vahassa tummia jälkiä eripuria
Menneistä ajoista vuollettu sisimpään jo uria

Vanhana syntyi varjoon kasken maan pohjolan
Tuhkaa silloin varpahilla asti hällä kuuden jalan

Elon kujilla vaunun rattaat eteenpäin kävi ain
Sivukujilla sortui joku ennen aikaansa vainahain 

Ajallaan sulkeutuu kerran maa peitoksi jokaisen
Kuminaa soi turvekaton päällä askeleet tantereen

Kapaloonsa hyiseen ulkokuoren sen kietoo äitimaa
Huopanaan multaa kerros ohut läheisten lapioimaa

Kehdosta tästä huokailevat nukkuneet sukupolvet
Ihmisestä vie koivu iäiseen majaan tuoreet juuret

Mahlaa ja puusokeria uuttaa eesmennyt laps tää
Toviksi armosta viel siis hetkeks keskuutemme jää

(TDL, July 2016; Updated in August and September 2016)

Esikoiselle

Kirjoitin oheisen runon tulevalle esikoisellemme odotuksen aikana marraskuussa 2013, ja odotus täyttyi kun Elea syntyi maailmaan 14.5.2014.

Esikoiselle

Voi kunpa et perisi isäsi raskasta mieltä,
vaan liitäisit lintuna taivaan valkeasta sieltä

Sukupuolesta en tiedä, vaikka itse mies oon,
katsoo elämä silmästä silmään itse olentoon

Poika jos oot, toivon et enempi syvän sininen,
ois miete pyyteetön ja aatteet jalomielisen

Tytär jos oot, tulisit upeaan äitiis hentoinen,
tulena puhtaana mut vahvana oisit loimuten

Sisarparvea lisää jos suotais vanhemmilles,
soisin et oisit paimen karitsoille nuoremmilles

Kohtelisit hyvin toinen toista vailla taka-aietta,
ei löytyis tarkoitusperissäs velkojan ahneutta

Ja vaikeaan hetkeen, lähenevään pimeän ääreen,
soisin et muistaisit valon väreen ja lempeän äänen

Jos en sua koskaan tuntemaan oppia saa,
tiedä että hartaasti rakas olit jo ajatuksissaan

Olet sä virran alku jonka urat hakee polkuaan,
joilla jätät sä kerran jalanjälkes tähän maailmaan

Henkäys hyvä ylettäis tänne katkeran maan varjoon,
puhkeis siitä syntymäsi kevät täyteläiseen kukintoon



(TDL; Marraskuu 2013)

A Coma-inducing Injection of Life

A Coma-inducing Injection of Life

"Discount ticket for one", I recall offering the fee  

At a film threater, wide screen, easily seats for dozens 

but the cashier winked and said "this one's for free"

Companied by an audience in shackles, restraints, frozen

Maybe a small box office hit, director's shooting star

In the the opening night I shivered, felt so real back then

Genre of drama, maybe mystery, rumored a cheap CGI spar

This movie measured, weighted, and found an ok 6.5 out of 10

Some applaud out of the kind habit and vanish to the mist

Once it's over, familiar faces shake hands yet flee to stroll 

The memories turned to ash and I dwelled in-within my cyst

I leave last as I turn off the lights and halt the film roll

A lifetime later I wander searching for a decent copy 

So I discover myself as a VCR at some flimsy flea market

But at least the cover art's decent, can't pass it by

Remember no refunds, just mind the case is like a casket

My mind is as bland as the plastic memoir, made in China

The tape melts and slithers between my fingers as dust

The anxiety sets in, and I start to produce more saliva

I grab, gather and devour it to satisfy my curious lust

The dirt is bitter and sweet, like my life turned migraine 

Desperately I decide to snort and shoot it deeper within

The flesh howls in pain, but I inject the signal yet again

My veins cry for mercy, yet seeking for meaning there-in

Then I snap; I was sitting in the theater alone, alone all the years

I imagined all the people there, I imagined the whole bloody flick

There never was a theater, I was just bound in a mind behind my eyes

Did I ever even exist? Is this a sick joke, I mean, what the fuck?

A brain in a jar

Life behind bars

Rukouksenkaltainen

Rukouksenkaltainen

Olkapään kuppiin vääntäisi,
Nilkan väljän kiristäisi,
Lyhyen varren vahvistaisi,
Harvan päälaen paikkaisi.

Jänteet väsyneet vahvistaisi,
Kallon murtuneen uudistaisi,
Nivelet harmaat kiillottaisi,
Perkeleen nuolen katkaisisi.

Kädet amputoidut korvaisi,
Ihraisen vatsan veistäisi,
Jalat kuolion herättäisi,
Silmät puhjotut parsisi.

Ajatuksen särkyneen korjaisi,
Traumat jäytävät parantaisi,
Itseinhon terveeksi tekisi,
Tuhoavan ajatelman tappaisi.

Ahdistuksen kasteen kuivaisi,
Pitkät varjomaiset valaisisi,
Heittimet valon varjostaisi,
Väsyneen uudeksi voimistaisi.

Särkyneen soiton virittäisi,
Soinnut paikoilleen viilaisi,
Katkenneen kielen vaihtaisi,
Kuluneen muodon uudistaisi.

Rakkauden astian täyttäisi,
Huolen soveliaan sovittaisi,
Viisauden voiman kertoisi,
Sielun matkan virvoittaisi.

Turhamaisen aikani täyttäisi,
Paikkani täällä näyttäisi,
Merkityksen sen paljastaisi,
Verellä pahuuteni peittäisi.

Esiripun syrjään sysäisi,
Näyttämölle kädestä veisi,
Kanssani sille kumartaisi,
Minut itselleni esittelisi.

Minun aurinkoni kituu kuolemaa,
mutta odotan kuin kuuta nousevaa.

(TDL; June 2016)

A Story of 30 Years, Seconds, and Minutes

A Story of 30 Years, Seconds, and Minutes

Takes roughly 30 years to grow a man well raised
Toughen the skin, a machine with feelings maimed

Depleted wanderlust justify him to say "seen it all"
Bright eyes tainted, stapled to some backstage wall

Hither arrive segments that loom on the leering path
Hazy thoughts set the stage, cliché nihilistic wrath

Toiling to fill the mind with some meaningful belief
Against dark clothed as light, which hints of relief



Life takes 30 seconds to kill such a plain man
Tie the knot, to fear much the inevitable pain

Already set the stool - the null of void lurking
Staring back at you, whispering the doubt within

Mood like some grinning jester of grim mockery
The guts, hah, got enough for the joust bloody?

Still cannot deny matters worth such mortal bother
Please sleep now then think it all over altogether



Sheets and blankets in bed end this tale, and sun of a waking morning
Little red riding hood traveled safely this haunted half-hour pathing
Though anxiety dwells not in that the wolf hunts for prey every night 
For it is deadly to cross paths even once, which eventually one might

(TDL; June 2016)

Existential Nihilism - Eksistentiaalinen Nihilismi

Existential Nihilism

Only nothingness dwells here.

--

Eksistentiaalinen Nihilismi

Täällä asuu vain tyhjyys.



(TDL; June 2016)

Pirun peili

Pirun peili

On sillä verestä mustat ikenet
Ja irvistyksessä madot hampaiden väleissä

Se muistuttaa minua kuolemasta
Siitä tulevasta väistämättömästä tuonelasta

On tummennetut pyöreät lasit
Ja se kuiskii minulle salaisuuksia minusta 

Hiuksina ahnas kytevä hiillos
ja huulina syyttävä käärmeen myrkky

Pyyhin sen peilin puhtaaksi
Vaan käsi tarttuu sen läpi ranteesta

En pääse siitä irti, en
Voimakkaammin riuhdon sitä kireämmäksi käy

Käsikarvojen tilalla sarvia,
Se kyntää ihoani kuin harava kohmeista peltoa

Pienet juuret kuin suonet
Kasvaa pitkin käsivartta kohti sydäntä

Ne pistelee sinne neuloilla 
Pieniä tihkuvia haavoja jotka ei näy

Katsetta ei kärsi kääntää pois
Se vangitsee kun itseään kerran katsoo

Apua?

(TDL; May 2016)

Haaska

Haaska

Ahnaasti nälästä nokkani repi lihaa
käteni veristä epidermistä riivaa
nokkii mahani paisuneen aukoille
valuttaa ihrani maahan madoille

Minne mieleni haihtuikaan kedoille
lensin rikkona kuolleelle omenapuulle
harmaan koukeroiselle kalman kädelle
katselemaan ruhoa maan mättäälle

Se olin minä piikki lihan nuolesta
mutten jaksanut itseäni nielaista
voi kun kylläiseksi itsestäni saisin
vaan ratkeaisi vatsani jos lisäisin

Haaska se oman iloni söi
minä pienen hyvänkin möin
sitä satunna kun löysin alta
täältä Pohjantähden varrelta

(TDL; May 2016)

Tummia Sanoja - Dark Words

Tummia Sanoja

Tuoreita kirjoituksia ja muutamia vanhempia tekeleitä
tummina taittuneet näytön ääreen yön pimeinä tunteina.

En suosittele näitä sanoja juuri kenellekään.
Ne ovat rupisen paiseen valuva visva,
jotta alla oleva haava saisi vihdoin hengittää ja parantua.
Voi olla valoakin tunnelin päässä.

-- 

Dark Words

Recent excavations in my creative texts with a hint of my antiques
words scribbled in the darkest hours embraced by the pale light of a monitor.

I wouldn't recommend these words for anybody.
For they're the punctured pus of a bubonic flesh,
so that the corpus underneath may finally breathe and heal.
There may be light at the end of the tunnel.

Omakuva / Self portrait 2005

Vastuu on lukijalla. / Read at your own risk.

Turussa 13. kesäkuuta 2016,
In Turku 13th of June, 2016,

Teemu Daniel Laajala