Haaska
Ahnaasti nälästä nokkani repi lihaakäteni veristä epidermistä riivaa
nokkii mahani paisuneen aukoille
valuttaa ihrani maahan madoille
Minne mieleni haihtuikaan kedoille
lensin rikkona kuolleelle omenapuulle
harmaan koukeroiselle kalman kädelle
katselemaan ruhoa maan mättäälle
Se olin minä piikki lihan nuolesta
mutten jaksanut itseäni nielaista
voi kun kylläiseksi itsestäni saisin
vaan ratkeaisi vatsani jos lisäisin
Haaska se oman iloni söi
minä pienen hyvänkin möin
sitä satunna kun löysin alta
täältä Pohjantähden varrelta
(TDL; May 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti