Pirun peili
On sillä verestä mustat ikenetJa irvistyksessä madot hampaiden väleissä
Se muistuttaa minua kuolemasta
Siitä tulevasta väistämättömästä tuonelasta
On tummennetut pyöreät lasit
Ja se kuiskii minulle salaisuuksia minusta
Hiuksina ahnas kytevä hiillos
ja huulina syyttävä käärmeen myrkky
Pyyhin sen peilin puhtaaksi
Vaan käsi tarttuu sen läpi ranteesta
En pääse siitä irti, en
Voimakkaammin riuhdon sitä kireämmäksi käy
Käsikarvojen tilalla sarvia,
Se kyntää ihoani kuin harava kohmeista peltoa
Pienet juuret kuin suonet
Kasvaa pitkin käsivartta kohti sydäntä
Ne pistelee sinne neuloilla
Pieniä tihkuvia haavoja jotka ei näy
Katsetta ei kärsi kääntää pois
Se vangitsee kun itseään kerran katsoo
Apua?
(TDL; May 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti