Saksisatu

Saksisatu

(A Fairytale of Scissors)


Olipa kerran yksinäiset sakset. Ne olisivat kovin tahtoneet leikata kaikkea, mutta ne eivät tienneet mitä ja missä ne voisivat leikata. Siksipä sakset lähtivät etsimään mitä kaikkea kivaa voisi leikata.

Niinpä ne päättivät mennä olohuoneen sohvalle. Sieltä löytyi saksien iloiseksi onneksi äidin paita joka oli sohvanreunuksella! Sakset olivat juuri napsaisemassa äidin paidasta palasen, kun äiti parahti "Voi ei sakset! Älä vain leikkaa minun kaunista paitaani, sain sen juuri ja pidän siitä kovasti!". Sakset pelästyi ja sanoi "Voi, anteeksi! En minä tarkoittanut, tahdon vain kovasti löytää jotain saksittavaa."

Sitten sakset päättivät mennä isin työhuoneeseen. Siellä oli paljon jännittäviä työpapereita ja julisteita, ja sakset olivat juuri napsaisemassa isin julisteista ison palasen kun isi parahti "voi ei sakset! Minun tärkeät julisteeni, en niin tahtoisi että niitä saksittaisi! Minun pitää huomenna esittää niitä työkavereilleni ja en voi esittää niitä jos ne ovat riekaleina". Siihen sakset taas sanoivat "Voi anteeksi! En tiennyt niiden olevan tärkeitä, ne vain näyttivät niin kiinnostavilta."

Sitten sakset menivät makuuhuoneeseen, missä pikkusisko Vilja oli nukkumassa. Sakset näkivät Viljan kauniin peiton ja mietti mielessään, miten kauniita tilkkuja siitä saisi. Sakset olivat juuri napsaisemassa Viljan nukkumaviltistä aimo vonkaleen, kun Vilja heräsi ja rupesi itkemään: "Voi, minun peittoni - nyt on talvi ja minulle tulee niin kovin kylmä, jos minun peittoni leikataan!" Niinpä sakset taas pahoittelivat "Voi ei, en tietenkään tahdo että sinulle tulisi kylmä ja että heräisit - siitä olisi vain saanut niin kivoja pieniä tilkkuja. Kauniita unia Vilja!"

Vaan sittenpä Elea löysi sakset. "Hei sakset! Minä kovin tahtoisin leikata ja liimata ja askarrella, ja olen kuullut että sitä kovin haluaisit löytää leikattavaa. Tulisitko minun ystäväkseni askartelemaan pahvista ja paperista kaikkea kaunista?" Siitähän sakset vasta innostuivat "Vau! Voi onnen päivää, tätä minä juuri olen odottanut!" Niinpä Elea ja sakset viettivät joka päivä aikaa leikaten eri värisiä papereita ja pahveja ja tekivät niistä kauniita askartelulahjoja niin äidille, isille kuin Viljallekin, ja Eleasta ja saksista tuli todella hyvät ystävät.

Ja niin ne tekevät vielä tänäkin päivänä - loppu!